perjantai 27. huhtikuuta 2012

LIIKKUMATTOMUUS LIHAVUUTTA SUUREMPI RISKI...

"Liikkumattomuus on ikääntyneelle lihavuutta suurempi riskitekijä
Lihavuus lisää ikääntyneillä terveyteen ja toimintakykyyn liittyvien ongelmien todennäköisyyttä. Lihavuuttakin haitallisempaa ikäihmiselle on kuitenkin liikkumattomuus.
Yliassistentti Annemarie Koster Maastrichtin yliopistosta Hollannista toteaa, että kohtalainen lihavuus on ikääntyneelle pienempi riskitekijä kuin liikkumattomuus. Suomen Lihavuustutkijoiden seminaarissa Helsingissä puhuneen Kosterin mukaan on parempi olla lihava ja liikunnallinen kuin hoikka, mutta liikkumaton.
- Liikkumattomuus on suuri kuolleisuuden riskiä lisäävä tekijä niin hoikilla, normaalipainoisilla kuin lihavillakin iäkkäillä. Lihavalla ja liikunnallisella iäkkäällä on kuitenkin suuremmat terveysriskit kuin normaalipainoisella ja liikunnallisella ikäihmisellä. Kaikkein suurimmat kuolleisuuteen ja liikkumisongelmiin liittyvät riskit ovat niillä iäkkäillä, jotka ovat lihavia ja liikkumattomia, Koster listasi."
(http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1229189 )

Kyllä näin valitettavasti on! Artikkelissa kerrotaan lisäksi, että liikkumattomuus aiheuttaa lihassolujen katoa l. sarkopeniaa, jonka tuloksena lihasvoima vähenenee. Tästä päästään oravanpyörään: kaatumisriski kasvaa, toimintakyky heikkenee ja jopa 2-tyypin diabetes voi nostaa päätään....

Siispä palatakseni eiliseen kirjoitteluuni iäkkäiden ihmisten tulee myös huolehtia riittävän preoteiinin saannista. Liikuntaa jälkiruoaksi olisi hyvä, vielä parempi olisi huolehtia lihaskunnosta vaikka ohjatussa kuntosalimuodossa. On tutkittu, että vielä 90-vuotiaat voivat lisätä lihasvoimaa riittävällä harjoittelulla. Jos lihakset toimii, pysyy aineenvaihdunta kunnossa, eikä liikalihavuus yllätä.... Näin se vaan valitettavasti on!

torstai 26. huhtikuuta 2012

KARPPAAMINEN LÄMMITTÄÄ ILMASTOA?

23.04.2012 ilmestyneessä Ruokatiedon uutisessa pohdittiin, että karppaaminen voi tuplata ruuan ilmastovaikutukset tavanomaiseen ruokavalioon verrattuna. Suomen  Luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton mielestä ruokaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa ei tulisi unohtaa ruuantuotannon ympäristövaikutuksia. Eläintuotannossa päästöjä syntyy rehu- ja lannoitetuotannosta sekä rehunviljelyn vaatiman peltopinta-alan raivaamisesta. Nopeammin lämpenevä ilmasto ja rehuviljelmistä täyttyvät pellot haittaavat eniten kehitysmaiden köyhiä.
( http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1229955 )

Ymmärrän hyvin, että ilmastonmuutoksesta (liekö sittenkin vain tilapäistä lämpenemistä maapallollamme) tulee olla globaalisesti huolissaan. Meillä maapallon asukeilla on vain tämä yksi maa jalkojemme alla. Kuitenkin minua mietityttää yhä kasvavat terveydenhuollon kustannukset ympäri maailmaa. Ihminen on luotu sekaravintoa käyttäväksi olioksi. Kysymys, miksi meillä on yhä enemmän esim. allergikkoja,  saa minut yhä enemmän ajattelemaan: "olet sitä mitä syöt". Ja meillä syödään ruokasuositusten mukaisesti eniten hiilihydraatteja päivittäin (ja nekin valitettavan usein korkean GI:n hiilareita). Mutta miksi esi-isämme tuntuvat olleen terveempiä kuin nykyihmiset? He jaksoivat tehdä ruumiillistä työtä päivät pitkät. Onnistuisiko se meiltä? Kyllä, jos söisimme enemmän proteiinia. Raskas työ samoin kuin rasittava liikunta  tuhoaa suorituksessa lihassolujamme, jotka tarvitsevat proteiinia korjautuakseen taas kuntoon. Mielestäni karppaaminen on vain kärjistynyt väliaikainen ääri-ilmiö kohti tasapainoisempaa ruokavaliota, siis sellaista, jossa kaikkia elimistölle tärkeitä rakennusaineita saadaan sopusuhtaisesti, eikä esim. suhteessa 55-30-15.

Josko proteiinin käytön lisäyksen aiheuttamalla hieman suuremmalla ympäristökuormituksella olisikin positiivia  muutoksia terveydenhuollossa ja vähentäisi sen menojen kasvua. Tällä hetkellä tässä taloustilanteessa  ja väestörakenteen vanhetessa se olisi ensiarvoisen tärkeää. Kumpi parempi?